Olemme saapuneet tänne Lotta-patsaalle julistamaan itsenäisyyspäivää. Tänään pysähdymme kunnioittamaan itsenäisyytemme puolesta taistelleiden rohkeutta, uhrauksia ja perintöä. Yksi merkittävä, mutta liian usein unohdettu osa tätä tarinaa on niiden naisten, jotka eivät kantaneet asetta, mutta kantoivat kansakunnan harteillaan. Tällaisia ovat sotaveteraani naiset, lotat ja yhtä lailla naiset, jotka huolehtivat kodeista miesten ollessa rintamalla.
Sotaveteraaninaiset työskentelivät suoraa puolustusvoimien alaisissa tehtävissä, kun taas lotat olivat järjestyneet tekemään vapaaehtoistyötä esimerkiksi haavoittuneiden hoidossa ja muonituksessa. Naiset olivat isänmaamme arjen selkäranka sota-aikana. He huolehtivat haavoittuneista, valmistivat ruokaa, pesivät vaatteita ja rakensivat siltoja. Heidän työpanoksensa piti sotilaat toimintakykyisinä, perheet ruokittuna ja kansan yhtenäisenä. Naisten tehtävänä oli myös pitää rintamalla miestensä toivoa yllä.
Me saimme jokainen tuntemattoman sotilaan paketin tänään. Niitä oli laitettu useammasta Lotta Svärt – yhdistykseltä kaikille yksiköille. Niissä oli kaikenlaista hyvin tervetullutta, esimerkiksi tupakkaa, korviketta, makeisia, voita, sokeria ja kirjoitus paperia. Oli hyvin mielenkiintoinen saata tällainenkin joka muistuttaa vähän etes Pääsiäistä. Muuten tämä elämä tuntuukin niin synkältä ja raskaalta, ettei millään tahto jaksaa enää hermot kestää.
Näin kirjoitti isoisäni isoäidilleni 4.4.1942.
5.9.1943 isoisäni kirjoitti isoäidilleni seuraavasti:
Se tekee niin tyhjäksi ihmisen elämän, kun paras nuoruus menee täällä. Kuinka olisikaan hauska olla koti, loppua sota ja päästä omien rakkaitten luo.
Naiset toimivat esimerkkinä yhteisvastuusta, rohkeudesta ja päättäväisyydestä. Sota vaatii ponnistuksia ja periksiantamattomuutta. Näillä ominaisuuksilla Suomi ei vain selvinnyt vaikeimmista hetkistään, vaan myös rakensi vahvan pohjan tuleville sukupolville.
Muistakaamme tänä itsenäisyyspäivänä kiitollisuudella ja ylpeydellä kaikkia sotaveteraaneja kuin myös sotiemme ajan naisia. Se on lahja, joka velvoittaa meitä arvostamaan toisiamme, auttamaan, kun voimme, ja vaalimaan vapaata Suomea.
Suomalaisella asevelvollisuudella on vahva kansan tuki. Lähes 80 % suomalaisista kannattaa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää, jolla turvataan Suomen puolustamiseen tarvittava reservi. Suomen puolustusvoimat koetaan tärkeänä ja arvostettuna asiana. 12.000 asevelvollisuuden suorittanutta naista on osana tätä tärkeää kokonaisuutta.
Päätän puheeni vastaavasti kuin viime vuonna Summan-muistomerkillä. Viimeiseksi luen otteen kirjeestä, joka talvisodan ajalta ja joka on päivätty 3.3.1940. Siinä sanotaan: Olkaa vain rauhallisia siellä, kyllä Suomi on vielä meidän.
Tätä tulevaisuuden uskoa me myös nykypäivän Suomessa ja maailmassa tarvitsemme. Tarvitsemme uskoa siihen, että sota Euroopassa loppuu ja uskoa siihen, että kaikesta maailman epävarmuudesta huolimatta, elämällä on vielä toivoa. Parasta mitä meidän sukupolvemme voivat tehdä, on antaa lapsillemme ja heidän lapsilleen uskoa parempaan huomiseen.
Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!
Comments